You Win Or You Die KHW

Mitenkähän meni noin niin kuin omasta mielestä taas? Menin osallistumaan Tarumaan kisoihin, luokkaan Vaativa B. En ole itse ratsastanut Konnalla ikinä koulukisoissa, sen osuuden on aina hoitanut joku taitavampi. Joku, joka jaksaa istua oriin isoissa liikkeissä koko kouluradan ajan ja ratsastaakin sitä samalla. Olisi pitänyt ehkä osallistua luokkaan Helppo C, niin en välttämättä nolaisi itseäni sitten kaikkien oppilaideni katseen alla. Oma ratsastuksenopettaja ei osaa ratsastaa omalla hevosellaan. Hienoa.

Pienen alkupaniikin jälkeen päätin, että kerta kun menin sitten ilmoittamaan itseni sinne koulukisoihin, oli minun varmaan harjoiteltava vähän Konnan kanssa rataa. Lyhyinä pätkinä ensin ja kohta me jo osataan koko rata täydellisesti.

Konna löytyi tavalliseen tapaan tarhasta Edin seurasta. Oreista oli tullut oikein sydänystäviä ja kun hain Konnan talliin, kuulin Edin hirnuvan sen perään. Kuinka romanttista! Käytävällä laitoin Konnalle selkään koulusatulan ja päähän sen normaalit suitset, joiden otsapannassa oli pääkalloja. Yritin kovasti naamioida Konnasta hurjaa oria. En tainnut onnistua, sillä Amanda kävi lässyttämässä ja sörkkimässä orin lerputtavaa alahuulta, eikä Konna hievahtanutkaan. Lopuksi heitin omat ratsastusvaatteet niskaan ja lähdin kentälle.

Syksyinen kylmä tuuli puhalsi ajoittain kovissakin puuskissa, eikä kevyt toppatakki ollut todellakaan liikaa. Ulkona nimittäin tosissaan alkoi kylmätä, jos antoi viiman päästä iholle. Aloin jo ehkä katua, etten ottanut hanskoja.

Koska ulkona oli kylmä, kävelin itse muutaman kierroksen Konnan rinnalla taluttaen sitä ennen kuin hyppäsin sen kyytiin. Aloitin välittömästi sen vetristelyn taivuttelemalla ahkerasti, hakemalla vähän avoa ja pitämällä käynnin reippaana. Konna tarvitsi kunnon vetristelyn aina alkuun. Se oli jotenkin sellainen möhkäle, ettei siltä löytynyt nopeutta ja keveyttä ennen, kuin sen jokainen lihas oli herätetty koomasta.

Aloin aika nopeasti ravailla letkeästi ympäri kenttää kevennellen sillä tuntui, että kylmä tuuli voisi vetää Konnan lihakset äkkiä jumiin. Jatkoin ravissa taivuttelua, voltteja ja avoja. Tänään tekisin paljon avoja, sillä koulukisoissakin niitä täytyisi tehdä. Suunnittelin aluksi, että harjoittelisimme käyntiä, mutta suunnitelmat muuttuivat kovan tuulen vuoksi.

Sitten ratsastin Konnan ravin rauhalliseksi, hiljaiseksi ja niin tasaiseksi, kuin Konnan ravi vain voi olla. Ja istuin alas. Lievällä takakenolla pääsin raviin mukaan ja sain istuttua sitä riittävän hyvin. Mutta tiesin, että vatsalihakseni tulisivat kiljumaan seuraavana päivänä. Kovin kauaa en jaksanut suorittaa avo- ja sulkutaivutuksia harjoitusravissa ja jatkoi keventämistä. Konna oli kuitenkin alkanut hiljalleen liikkua melko rentona ja oli herkkä apuihini, mihin olin erittäin tyytyväinen. Ratsastaminen tuntui jopa helpolta.

Kun ori oli vetristynyt tarpeeksi, jatkoin siirtymisillä. Tein paljon siirtymisiä ravin sisällä kootusta ravista keskiraviin. Suuntaa vaihdoin kokorataleikalla lisätyssä ravissa. Meno ainakin tuntui hyvältä, toivottavasti se näyttikin siltä.

Uskaltauduin antamaan Konnalle hetken hengähdystauon ja työstin samalla käyntiä. Annoin orille hieman ohjaa, mutta pidin huolen, ettei se vain ajelehtinut, vaan käveli sinne minne halusin ja suorassa. Se oli välillä hankalaa, mutta Konnalla oli tänään meno päällä, jolloin se käveli suorassa jo automaattisesti.

Sitten peilailin hieman meidän tulevaa koulurataa ja tein pysähdyksen, josta nostin suoraan laukan. Olin tietysti valmistellut laukannoston ja Konna ponnisti innoissaan sen pyöreään ja reippaaseen, mutta isoon laukkaan. Onneksi sentään laukkaa oli miellyttävä istua. Ratsastin laukassa muutaman voltin, minkä jälkeen otin laukan suoraan käyntiin. Miten Konna tuntui nyt niin hyvältä ratsastaa, kun kukaan ei ollut katsomassa. Laukkasin vielä toiseen kierrokseen rentoa isoa laukkaa, kunnes aloin kokoamaan Konnaa laukassa. Tarkoituksena oli tehdä laukanvaihtoja. Onneksi ne olivat Konnalle helppoja, sillä se sai esteradalla vaihdella laukkaa aina alvariinsa, kun unohdan missä suunnassa seuraava este oli. Ratsastin Konnan laukassa pääty-ympyrälle, jossa aloin kiertää kahdeksikkoa. Konna oli siis lähes jatkuvasti taivutettuna. Kahdeksikon risteyksessä suoristin orin ja suoritin laukanvaihdon. Konnan kanssa piti vähän lämmitellä näitä vaihtoja aluksi kaarteessa, ennen kuin se suorittaa niitä suoralla uralla. Siirryinkin nopeasti suoralle uralle laukkaamaan, kun Konna toimi niin näppärästi pääty-ympyrä kahdeksikolla. Tein kaksi laukanvaihtoa aina pitkällä sivulla ja kävelin lyhyet sivut. Konna oli mahtava.

Tallissa laitoin Konnalle kylmäysletkut samalla, kun putsasin sen varusteet. Kävin nopeasti pyyhkeellä satulan, vyön ja suitset läpi, jotteivat ne jää kuraisiksi. Konna oli mennyt hieman hikiseksi, joten putsasin hiet sienellä ja laitoin orille kevyen loimen, sillä veisin sen suoraan ulos. Edi varmaan jo odotti Konnaa tai minun tuomia porkkanoita, joista Edikin sai aina muutaman

Siitä oli kulunut nyt neljä päivää, kun olimme Konnan kanssa saapuneet Tarumaahan. Ori oli ottanut maisemanvaihdoksen tavalliseen tapaansa rennosti. Luuli varmaan, että se oli taas jossain kisamatkan väliaikaisessa majoituspaikassa. Muutosta kisamatkoihin kuitenkin toi tarhaus pitkin päivää ja vieläpä vieraan orin seurassa. Itse jännitin hieman, miten Konna reagoi vieraassa paikassa vieraaseen oriin, mutta se onneksi päätti alistua muutaman kiljahduksen ja pienen takajaloilla huitomisen jälkeen. Ei se jaksa ryhtyä tappelemaan. Elämä on helpompaa, kun jollain toisella on vastuu. Konna on sillä tavalla fiksu mies. Sitä paitsi olihan Konna Ediä nuorempikin ja 20 senttiä matalampi.

Keskiviikkona saavuin tallille jo puolilta päivin. Pitäisin tunnin kolmelta, mutta ajattelin sitä ennen ratsastaa Konnan. Se oli seissyt viikonlopun yli tai olihan se Edin kanssa riehunut niin paljon, että Konnalta oli kenkäkin irronnut. Neljän päivän loma näkyisi kuitenkin ylimääräisenä energiana.

Vein pojan suoraan tarhasta pesukarsinaan, jossa sain suihkutella sen kuraisten jalkojen lisäksi myös mahanalusen. Yöllä oli ilmeisesti satanut ja kun pojat olivat suorittaneet aamupainit, oli kura sitten vähän lentänyt. Pesun jälkeen kuivasin kengättömän jalan ja putsasin kavion. Sitten kävin hakemassa kengitysvälineet. Onneksi Rita oli löytänyt pudonneen kengän tarhasta ja se oli vielä ehjäkin. Nopean puhdistuksen jälkeen vuolin hieman Konnan kaviota, asetin vanhan kengän paikoilleen ja iskin naulat vanhoihin reikiin. Kyllä se kestäisi jonkin aikaa, kunnes Seppo ehtisi tulla vaihtamaan sille kaikki kengät.

Heitin orille varusteet selkään ja lähdin sen kanssa kentälle. Samalla, kun talutin Konnaa ympäri kenttää, kokosin kentälle kolme estettä. Yhden nostin suoraan 70cm pystyksi, toinen jäi kolmeksi ravipuomiksi ja kolmannen esteen laitoin 70cm yhden puomin pystyksi, jonka molemmille puolille laitoin maapuomit niin, että puomin ja esteen väliin jäi yhden laukan tila.

Noustuani Konnan selkään kävelin vielä hetken pitkin ohjin. Säilytin käynnin kuitenkin reippaana. Hiljalleen aloin lyhennellä ohjaa ja vähän notkistella orin kylkiä tekemällä avotaivutuksia aina suorilla urilla. Kulmissa keskityin vain ratsastamaan Konnan huolellisesti kulmaan ja estämään, ettei se puskisi sisäpohjetta vasten. Sitten jatkettiin ravilla samalla idealla, mutta lisättiin puomit mukaan. Konna oli aika reippaalla tuulella ja siltä meni avut aina välillä ohi. Ennen puomeja sain useamman kerran tehdä pidätteitä, ettei se kaahannut niiden yli.

Ennen hyppyjä tein muutaman laukkaympyrän ja hain tahtia vähän rauhallisemmaksi. Aloitimme pystystä, jossa oli apuna puomit. Ja jälleen kerran, sain melkein kiskoa pidätteen läpi, ettei Konna olisi ampunut kohti estettä, kun olin sen sitä kohti kääntänyt. Puomien väliin mahtuminen oli melkein mahdotonta sillä vauhdilla, mutta jollain ihmeen konstilla Konna survoi askeleensa ensimmäisien puomien sisään, vaikka esteen jälkeinen puomi jäikin jalkojen väliin. Toisella yrittämällä oli ori kuitenkin ottanut opikseen ja otti apujani jo paremmin vastaan.

Sitten lisäsin tehtävään toisenkin pystyn, jonka hyppäsin apupuomeilla olevan pystyn jälkeen. Konna oli jo tähän mennessä rauhoittunut melko paljon ja huomasin, että kuumuus alkoi jo painamaan menossa. Olin muuton ajaksi vähentänyt vähän ruokaakin, joten ensimmäiset puoli tuntia mentiin pöllöenergialla. Ennen, kuin ori valahtaisi aivan veltoksi ja haluttomaksi kuumana päivänä, päätin siirtyä ravailemaan. Ravien jälkeen hyppäsin alas Konnan selästä ja järjestelin kentällä olevat esteet valmiiksi estetuntia varten. Laittaisin tuntilaiset koville. Hevosilla olisi helppoa, mutta ratsastajat saisivat nyt vuodattaa hikeä.

Tänään oli ensimmäinen aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä. Hevoset olivat tyytyväisiä, kun pääsivät ilman loimia ulos. Konnan jätin aamulla sisälle ja annoin hieman ylimääräistä heinää, koska aikeissani oli ratsastaa se ennen, kuin vien sen ulos. Sillä oli tapana kieriskellä mutakasoissa, joten en nähnyt järkeväksi päästää sitä ulos edes puoleksi tunniksi, koska se olisi heti aivan mahdottoman likainen. Siivosin siis karsinat Konnan nauttiessa hieman heiniä, jonka jälkeen aloin laittamaan oria kuntoon.

Kävelin alkuverryttelyksi lyhyen lenkin maastossa, jonka jälkeen oli hyvä tulla kentälle vähän avaamaan paikkoja ravaten. Eilen Konnalla oli hypätty esteitä, joten tänään tehtäisiin vain lyhyt puolen tunnin palautteleva lihakset liikkeelle-treeni, jonka jälkeen ori saisi mennä tarhakaverinsa kanssa sitten riehumaan ihan vapaasti sinne mutatarhaan. Olin saanut upottavien tarhojen vuoksi iskeä jo tusinan uusia kenkiä, kun muta oli niitä melko tehokkaasti imaissut nyt kevään aikana. On se kummallista, miten viime kesänä uusitut tarhat ovat silti aivan löllöjä. Tai tuosta portin edustaltahan ne vain ovat hiekka-vesi muhennosta, mutta silti.

Ravailin Konnalla pitkällä kaulalla vaihdellen suuntaa ahkerasti ja tehden paljon ympyröitä, jotka kutistin asteittain volteiksi orin hiljalleen notkistuessa. Eilisen hyppäilyn jäljiltä huomasi heti pientä jäykkyyttä lavoissa. Ravin jälkeen oli hyvä antaa Konnan hieman vetää henkeä ja kävellä pitkin ohjin, kunnes otin laukkaa ympyröillä molempiin suuntiin. Laukassa meno tuntui maistuvan. Tosin eihän siinä hitaassa laukassa paikat aukeaisikaan.

Lyhyen puolituntisen jälkeen kävin nopeasti käytävällä juottamassa Konnalle melassit ja vein sen tarhaan, jossa se kirmasi ajamaan tarhakaverinsa pois heinäkasan luota.

Ainoastaan meidän sileäkarvainen puoliverinen otti alun rennosti. Kävin joskus aikaisemmin ihastelemassa orin sivuja ja oli suorastaan kunnia saada upeus kotikentällemme. Ravi lähestymiset tulivat hienosti ja urheasti jatkoi kyseissä askellajissa ennen pohjemerkkiä. Esteet kasvoivat nopeasti ratsukon pyynnöstä ja innostuneisuus näkyi orista. Konna alkoi potkia ilmaa, mutta ratsastaja pysyi kyydissä. Pukittelu yltyi pian siihen, että kesken sarjojen ori rykäisi pään alas ja kieltäytyi hyppäämästä. Ida ei antanut periksi, vaan ratsasti kiehuvaa ratsua hyvin eteenpäin. Ensi kerralla onnistui hyvin ja suorat linjat alkoivat sujua, että oli aika siirtyä vaikeampaan. Nopeisiin käännöksiin oli aluksi vaikea mahtua, mutta hyvän ulkotuen ja suunniteltujen reittien mukaan ratsastaja pääsi mukaan rytmiin. Hevonen osasi mukautua hyvin muutoksiin, että gp-tason estehevonen hyppäsi kauempaa ilman ongelmia. Ida näytti tuntevan hevosensa, että ei tarvinnut hakea apupuomeja.

Suomalaisen puoliveriori Konna päiväkirja.