Vilpin Kaunotar

Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että tulen nolaamaan itseni kaikkien noiden muiden ratsukoiden edessä. Valmennuksen lopussa olin varma, että minulla oli maailman mahtavin tamma!

Dianen kommentit: Suomenhevostammalla oli vielä verryttelynkin jälkeen melkoisesti energiaa, joka purkautui laukkapyrähdyksinä ja yleisenä rauhattomuutena. Kaisasta ei tiennyt hyppääkö se läheltä vai kaukaa ja minne päin se seuraavaksi sinkoaa. Ratsastajasta tuli vähän jäykkä ja tarrautuva, mikä pahensi kierrettä ennestään. Kun Ida muisti rentoutua, tammakin malttoi laskeutua omista sfääreistään. Ratsukko tuli tarkkuusesteen, portin ja vesiesteen, joilla mitattiin kuinka hyvin hevonen oli avuilla. Kapeasta esteestä oli pakko hurauttaa pari kertaa ohi, jotta vältyttiin törmäykseltä, mutta toistojen ja parin onnistumisen myötä Ida löysi hyvän tatsin ja sai Kaisan paremmin kuulolle. Lumipalloefektinä palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Idan ja Kaisan estevalmennuksessa keskityttiin alkujumpan jälkeen puomi- sekä kavalettityöskentelyyn, jonka jälkeen annoin vinkkejä tasaisemman ohjastuntuman ja istunnan ylläpitämiseen. Niiden myötä Kaisa oli jo hetkittäin oikein kivassa muodossa ja rentona. Pitkiä puomijonoja ylitettyänne ravissa oli suunnanvaihdon vuoro ja sitten otettiin hevoset ympyrälle, joista saitte Kaisan kanssa oven puoleisen, koska se tuntui laukassa olleen leirin ajan ongelmakohta tammalle, etenkin kun oli kova tuuli tänään. Kaisa malttoi hyvin keskittyä kuitenkin jo leirin viimeisenä päivänä, eikä sen kummemmin reagoinut oven kolinoihin, kun oli laukkapuomeja ylitettävänä serpentiinimuodossa kaksi ympyrällä. Saitte vaihtaa suuntaa ja ennen välikäyntejä otettiin vielä toiseen suuntaan laukkapuomeja sekä muutamaa matalaa ristikkoa omilla ympyröillä, molemmin puolin ympyrää.

Käveltyänne muutamia kierroksia laitoin kolmeosaisen sarjan lävistäjälle, jota saitte hypätä peräkkäin Perhon kanssa. Se sujui Kaisan ja sinun osalta oikein hienosti tamman keskittyessä etenkin pidätteisiin ennen esteitä hyvin. Estekorkeus nousi nopeasti ja 80cm kohdalla pidennettiin välit neljään laukka-askeleeseen. Laitoin myös viimeisen esteen tilalle muurin, joka oli ekoilla kerroilla Kaisan mielestä vähän jännittävä, mutta yli päästiin kuitenkin suhteellisen rohkeasti. Kaisa taipui hyvin esteiden jälkeen kulmissa ja toisen puolen pitkää sivua saitte tehdä loivaa kiemuraa, jossa vaihtui laukatkin kivasti toiseen suuntaan. Hypättyänne aikanne samaa linjaa saitte vähän aikaa kävellä ja muutin hieman esteiden paikkaa sillä aikaa. Esteiden noustessa metriin alkoi Kaisakin välikäyntien jälkeen vähän kuumentua esteistä, joten sait tarvittaessa tehdä esteiden ympärille ympyröitä, jos paikallaan oman vuoron odottaminen tuntui haastavalta. Tamma pysyi samalla hyvin liikkeessä ja oli sitten valmis tulemaan Perhon suorituksen jälkeen heti. Viimeiset hypyt maksimitasolle korotetuilla esteillä sujuivat erittäin hyvin ja lopettelimme kommenttien jaon jälkeen itsenäiseen loppuverryttelyyn.

Katselin päätäni puistellen nätin suomenhevostamman menoa, joka näytti siltä että se saisi jatkuvasti sähköiskuja. Kysyin Idalta onko tamma aina tämmöinen, vai onko sillä vain huono päivä. Ida vakuutteli tamman rauhoittuvan kun aletaan kunnolla töihin, joten jätin heidät hetkeksi verryttelemään kaikessa rauhassa. Oikeassahan Ida näytti olevan hevosensa suhteen, sillä Kaisa rauhottui heti kun maneesin ovet suljettiin ja ylimääräinen hälinä loppui. Maapuomeilla verryttelessä Kaisalla oli vauhti päällä, eikä se millään olisi viitsinyt nostella jalkojaan moisten pikku tikkujen yli. Ida kuitenkin sinnikkäästi sai tamman taipumaan tahtoonsa ja suorittamaan tehtävät siististi. Heti kun maapuomit nousi kavaleteiksi syttyi Kaisan silmiin erilainen pilke ja tamma löysi aivan uuden vaihteen itsestään. Pienet hypyt rauhoitti hevosta mukavasti ja Ida pääsi paremmin istunnallaan vaikuttamaan hevoseen. Kavaleteilla harjoiteltiin askeleen lyhentämistä, mikä oli Kaisan kanssa hieman haastavampi tehtävä. Tamma olisi mielellään vain laukkaillut menemään sen suuremmin askeleitaan miettimättä. Tasaisella ja rauhallisella ohjastuntumalla Kaisa pysyi rentona, eikä sinkoillut mihinkään, joten Ida sai käyttää kaiken osaamisensa istunnalla ratsastamiseen. Muutamien kierrosten jälkeen ratsukon meno alkoikin näyttää jo erittäin hyvältä, joten he saivat siirtyä seuraavalle tehtävälle. Maneesin pitkältä sivulta löytyi kolmen esteen linja, jonka ensimmäinen väli piti suorittaa neljällä askeleella ja toinen väli kuudella. Ne olivat normaalit askelmäärät, joita kohta alettaisiin muuttamaan. Kaisa hieman innostui kun tehtävä vaihtui, mutta Ida sai pian tamman huomion takaisin itseensä. Ilman askeleiden muuttamista linja sujui hienosti, jokseenkin vähän vauhdikkaasti. Kehotin Idaa ratsastamaan pienen voltin ennen ensimmäistä estettä, mikä rauhoittikin Kaisaa mukavasti. Kun ratsukko löysi yhteisen sävelen ja Ida muisti istua satulassa rauhassa, sujui myös askelten pidennykset ja lyhennykset linjalla hyvin.

- Leenu
leenuvirt[at]gmail.com

Idalla ja kauniilla rautiaalla suomenhevosella lähti valmennus hyvin. Pohkeenväistö oli heille hyvinkin tuttua, mutta tutun kuvion hiomisesta oli tuskin haittaa. Ainut ongelma oli Idan epävarmuus ja lievä tietoisuus miten toimia. Aloitimme ihan perusavuista ja käynnissä. Ida ratsasti suoraa ja aloitti väistämään oikealle. ratsu oli suorassa ja vetreänä, mutta Ida antoi liikaa apuja. Välillä asetettin liikaa ja turha hössötys aiheutti solmuun menemisen. Hevonen alkoi mennä liian hätäiseksi, mutta pienillä liikkeillä ja avuilla saatiin molempien solmut auki. Seuraavaksi ravissa, missä oli jälleen työstettävää. Vasempaan suuntaan tarvittiin enemmän siirtymisiä ja väistöjä, että saattiin tamma hyvin kuulolle sekä puolipidätteitä saamaan tamma takaisin ryhtiinsä. Helposti meni kaula pitkänä ja jalat laahasivat perässä, minkä takia väistättäminen oli vaikeampaa. "Hengitä rauhassa, istu syvästi satulassa ja pienet avut", oli yleinen neuvo ratsukolle. Tammalla oli selkeästi virtaa ja oli hyvin yritteliäällä päällä. Pikku hiljaa saatiin väistöt sujumaan ja laukat meni molempiin suuntiin oikein reippaasti.

En ollut mikään aamuvirkku, joten aikainen herätys ilman aamupalaa ruokkimaan hevosia oli, raskas. Laahustin ruokintahuoneeseen ja kaadoin Jannicalta lainaan saamaani ämpäriin jo kotona valmiiksi pussittamani lisäravinteet, sekä muut nappulat. Lopuksi lisäsin sekaan vielä kauraa, jonka sain onneksi Adinasta, ettei kaikkea tarvinnut raahata kotoa. Olin kuitenkin vähentänyt Kaisalle hieman kauran määrää, ettei sen nuppi menisi aivan sekaisin vieraassa paikassa. Sekoitin kuivan ruoan sekaan vielä vettä, sillä en jaksanut näin aamuisesta alkaa tehdä mitään puuroja. Ruoat kastelin taas sen vuoksi, ettei Kaisa pupeltaisi innoissaan puolia ruoastaan maahan.

Iloinen tammani olikin jo odottamassa karsinassaan korvat luimussa aamuruokiaan. Avatessani sen karsinan oven, ei hapan ilme juurikaan muuttunut, vaan tamma seurasi liikkeitäni korvat luimussa. Se oli varmaan valmiina syömään minut, ellen antaisi sille äkkiä ruokaa. Kaadoin ruoat kuppiin, joka oli kiinni karsinan seinässä ja siirtyessäni sivuun hapannaama syöksähti aamuruokansa kimppuun.

Kun Kaisa oli saanut ruokansa syödyksi ja olin käynyt heittämässä sille heinää tarhaan, vein tamman ulos, minkä jälkeen siivosin sen karsinan. Kehoni oli alkanut jo kaivata kipeästi kahvia aamuisen rehkimisen johdosta, joten kun joku huusi, että aamupala olisi valmista, kiiruhdin tietysti ensimmäisien joukossa koreasti katetun aamiaispöydän äärelle.

Olin aamupalan jälkeen, kuin rantapallon syönyt. Olin tietysti ahneena ottanut kaikenlaista ja lopulta tunkenut itseni aivan täyteen ruokaa, mikä oli huono idea aamuista maastoratsastusta ajatellen. Kaisa ei ollut kovinkaan mielissään, kun kävin hakemassa sen tavallista aikaisemmin tarhasta takaisin talliin ja aloittanut sen siistimisen. Korvat luimussa se irvisteli sen näköisenä, kuin voisi hetkenä minä hyvänsä tarrata käsivarrestani kiinni, kun nostin satulaa sen selkään ja oikaisin huopaa. Kaisa ei pitänyt varustamisesta tai oikeastaan mistään muustakaan tänään. Tamman päivät osasivat olla välillä melko kirjavia.

Kokoonnuimme tallin ulkopuolella, jossa nousimme koko poppoo ratsaille. Onneksi Kaisan tallikaveri Esme oli myöskin tullut leirille mukaan, mikä hieman rauhoitti Kaisaa. Lähdimme maastovaellukselle Jannica kärjessä, tammat Jannican ja tämän ratsun perässä, jonka jälkeen tulivat Miina ja Klaus, sekä viimeisenä Allu ja Mars.

Vaelluksella kävelimme suurimman osan matkasta. Välillä otimme hieman ravia ja laukkasimme muutaman reippaamman pätkän. Kylmä pakkasilma piiskasi naamalle kovemmissa vauhdeissa sen verran, ettei oikeastaan olisi kiinnostanutkaan laukata enempää. Ravi sen sijaan oli sopivan rauhallista ja kevennellessä tuli itsellekin lämmin. Vajaan muutaman tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme laavulle paistamaan makkaraa avonuotion äärelle. Oli mukavaa päästä lämmittelemään ratsastuksen jälkeen. Makkaranpaiston ja syönnin jälkeen lähdimme takaisin kohti tallia, jossa meitä kuulemma odottelisi joululounas.

Suomenhevostamma Kaisan päiväkirja.