Estevalmennus 24.11.2017

Taivalpaasi järjestää estevalmennuksen 24.11.2017 maneesissaan. Valmentajana toimii Ida. Valmennuksessa hypätään alussa hieman innareita ja lopussa hieman sarjaa. Valmennukseen saa osallistua kaikentasoiset ratsukot, kunhan perustaidot esteillä olisivat kuitenkin hallinnassa. Voit osallistua vain yhdellä hevosella valmennukseen.

Osallistuminen

Osallistuminen tapahtuu tämän aiheen alle vastaamalla tähän viestiin, ei lähettämällä uutta viestiä. Osallistua voi myös sähköpostiin taivalpaasi[at]gmail.com.

Osallistumisen yhteydessä kerrothan ratsastajan ja ratsun nimet, ratsun osoitteen, sekä muut huomioitavat asiat ja toiveet valmennukseen liittyen.

Valmennuskommentit ilmestyvät luultavasti vasta valmennuspäivän jälkeen tähän sivulle, mutta pyrin kirjoittelemaan niitä sitä mukaa, kuin saan aikani riittämään. Ilmoitathan erikseen, jos haluat kommentin sähköpostiin tai tallisi vieraskirjaan. Kommenteista tulee yleensä ihan reilun mittaisi ja tästä päiväkirjasta voit lukea esimerkin.

Osallistujat 6/6 täynnä
Perho -  Ichabod Halifax
Tinsu - Purple's Battlecry
Mirkku - Illinois Black Pearl
Miina - Total Score
Jannica - Winnie the Pooh
Miro - Vencedor

Kommentit 6/6

Perho ja Ikke

Itsenäisten alkuverryttelyjen jälkeen aloitimme valmennuksen tulemalla puomi – pysty – puomi in and out estettä, eli innaria. Tulimme tehtävää laukassa ja alkuun pysty oli laskettu niin pieneksi, kuin oli mahdollista ja se melkein koski maata. Perhon ratsastama ori oli heti innokkaasti tulossa tehtävää ja tuli alkuun turhan suurella laukalla, mikä ei kuitenkaan paljon menoa haitannut. Innari lyhensi laukkaa tehokkaasti ja pian lähestyessä estettä Ikke otti jo rauhallisemmin. Nostin hiljalleen esteen korkeutta ja muutaman toiston jälkeen se oli jo 50cm korkeudessa. Siirsin esteen noustessa myös puomeja kauemmaksi, jotta Ikke sai enemmän tilaa hypätä.

Hyppyjen sujuessa siirryimme 50cm korkeudessa komeilevalle pysty-pysty-okseri sarjalle, jossa esteiden väliin mahtui yksi askel. Viimeinen väli oli ensimmäistä hieman pidempi. Ensimmäisellä hyppykerralla ratsukko otti toiseen väliin kaksi askelta välin pituuden tullessa hieman yllätyksenä. Seuraavalla kerralla parivaljakko tiesikin jo, mitä tehdä ja toisen esteen päällä Perhon antaessa Ikelle lisää vauhtia suoritettiin toinenkin väli yhdellä askeleella. Nostin esteitä hiljalleen ja lopulta korkeudet olivat pystyillä 90cm ja okserilla takapuomi 110cm. Iken ja Perhon työskentely loppua kohden vain parani ja ratsukon yhteistyö sujui hyvin.

Ikke on nuoresta iästään huolimatta kehittynyt jo hienosti, mutta kaipaa ratsastajalta hyvää kehon hallintaa, jotta Ikke saa pidettyä oman tasapainonsa. Perho onnistuikin tasapainottamaan oria hyvin ja parivaljakon yhteistyö sujui melko saumattomasti. Pidin valmennuksen ja tehtävät kuitenkin helppoina Ikelle, jotta nuorelle orille jää kerrasta hyvä mieli.

Tinsu ja Battle

Heti saavuttuaan Taivalpaateen oli ori välittömästi ottamassa omaa tilaansa ja huutelemassa muille valmennuksen hevosille, lähinnä tammoille. Alkuverryttely menikin Tinsun osalta lähinnä yrittäessä rauhoitella hevostaan ja pitää se omalla reitillään. Päätimmekin sitten, että Battlen vuoroilla tammat saivat pysytellä niin kaukana kuin vain mahdollista, jotta herra voisi keskittyä tehtäviinsä.

Aloitimme tulemalla puomi-pysty-puomi innaria laukassa. Pysty oli ensimmäisillä kerroilla vielä laskettu puoliksi maahan. Battlella oli melko paljon virtaa alkuun, eikä se oikein jaksanut keskittyä asettelemaan askeliaan puomien väliin, vaan sähläsi puomeilla tiputtaen aluksi raviin, kunnes nostin pystyn korkeutta niin ettei sen yli voinut enää mennä vain nostelemalla kinttuja. Nyt Battle joutui jo vähän keskittymään, jos meinasi selviytyä tehtävästä. Meno alkoikin toistoilla parantumaan ja Battlekin keskittyi paremmin tehtävään. Innari toimi hyvin seuraavaa tehtävää ajatellen ja sai Battlea hieman rauhoittumaan hyppyyn, mutta kuitenkin samalla olemaan sopivan terävä.

Maneesin pitkälle sivulle olin kasannut pysty-pysty-okseri sarjan, jossa välit olivat vain yhden laukan mittaisia, mutta toinen väli oli aavistuksen pidempi. Tämän Tinsu ja Battle saivat huomata ensimmäisellä hyppykerralla, jossa poni joutui lähtemään okserille hieman kaukaa, mutta selvitti tehtävän kunnialla. Seuraavalla kerralla ratsukko osasikin jo pidentää askelta toisella välillä, eikä se tuottanut enää hankaluuksia.  Loppua kohden nostin esteitä hieman korkeammalle, jolloin esteet olivat jo esteen kokoisia ja Battlekin joutui tekemään jo töitä niiden ylittämiseksi. Orin keskittyminen selvästi kasvoi joka kerta, kun tehtävä vaikeutui.

Valmennuksen alussa oli Battlen meno melko holtitonta, eikä ori juurikaan keskittynyt työntekoon. Mutta kun vertaa alku- ja lopputuntia, oli ero sitten aivan huima. Keskittyessään tehtävään on Battlen tyyli ja motivaatio hypätä aivan toinen.

Mirkku ja Iitu

Iitu saikin melkein hengitykseni salpautumaan aivan ihanalla värityksellään. Pisteenä i:n päälle Iitun tapauksessa oli vielä tammamaisen terävän katseen luovat vaaleat silmät. Aivan ihanan näköinen tamma! Mirkku aloitteli Iitun kanssa lämmittelyn siirtymisillä ja volteilla, joilla saikin haettua tamman hyvin tuntumalle. Iitu liihotteli kevyen näköisesti ympäri maneesia ja tuntui, ettei sen tarvinnut kuin ottaa neljä ravi askelta ja se oli jo lyhyen sivun lopussa. Ilmeisesti tamma sai menoonsa pientä lisäpotkua pystyttäessäni samalla maneesiin muutamia esteitä.

Valmennusta aloittelimme tulemalla puomi-pysty-puomi innaria laukassa. Iitu osasi hommansa hienosti, eikä Mirkun tarvinnut, kuin pidätellä tammaa ennen tehtävää, jottei vauhti yltyisi ihan mahdottomaksi. Tehtävän välissä parivaljakolla tosin oli hankaluuksia. Iitu alkoi kuumua katsellessaan muiden ratsukkojen menoa, joten kehotin Mirkkua pyytämään tammalta jotain liikkeitä, joihin se voisi keskittyä sillä välin, kun sen vuoro ei ollut, esimerkiksi avoa. Tämä taisikin tehota ja avojen jälkeen laukkakin nousi ketterämmin.

Varsinaisena tehtävänä hyppäsimme pysty-pysty-okseri sarjaa askeleen välillä. Jälkimmäinen väli oli aavistuksen ensimmäistä pidempi, mutta Iitun porskuttaessa sarjalle oli ensimmäinen väli enemmänkin liian lyhyt ja jälkimmäinen sopiva. Alussa puomit kolisivat muutamaan otteeseen. Seuraavalla lähestymisellä Mirkku käänsi ennen hyppyä Iitun voltille, jotta laukka hieman rauhoittuisi ja käänsi hevosen sitten lyhyellä tiellä esteelle, jolloin Iitu ei ehtinyt kiihdyttää esteelle. Tämä toimi paremmin ja sarjan väli ei tuntunut enää niin lyhyeltä. Esteitä nostaessa pidensin hieman väliä, sillä luonnollisesti esteiden noustessa myös laskeutumis ja ponnistus matka pitenee, eikä Iitu olisi millään mahtunut näihin väleihin. Lopuksi voltin sarjan alusta sai jättää pois ja ratsukko pääsi esteistä yli maltillisesti ilman volttiakin.

Iitulla oli koko valmennuksen ajan kova vauhti päällä, jolloin tehtäviin ei ihan keskitytty kunnolla. Myös Mirkulla oli kova työ ratsastaa tammaa. Iitussa onkin pieni haaste saada se kuuntelemaan apuja ja rauhottumaan, muuten radalla puomit tulevat kolisemaan.

Miina ja Kola

Kola oli melko reipas lämmittelyssä. Se ei kuitenkaan lähtenyt kaahaamaan, vaan pysyi hyvin Miinan ohjauksessa. Jouduin kuitenkin muistuttamaan, että ratsukko ratsastaisi kulmien oikomisen sijaan syvemmälle kulmaan, jossa Kola joutuisi taipumaan kulmissa koko rungostaan. Paljon suunnanmuutoksia ja voltteja, niin saataisiin Kola vetreämmäksi. Vaikka kuulostaisi kuinka oudolta, niin hyvin taivuteltu hevonen on helpompi ratsastaa suoraksi. Halusin myös, että Miina kokoaisi Kolan laukkaa niin paljon, kuin mahdollista. Kun takajalat olisivat hyvin alla, niin myös hypyistä saataisiin terävämpiä, eikä pitkiä ja lötköjä.

Aloittelimme hyppyjä tulemalla puomi-pysty-puomi innaria laukassa. Ensimmäisellä kerralla homma meni hieman sähläykseksi ja askellaji tippui raviin jossain innarin puolessa välissä, mutta jollain ihmeen konstilla Kola kuitenkin pääsi puomeista yli ilman ainuttakaan kolhaisua. Seuraavalla kerralla ratsukko olikin jo paremmin hereillä, eikä hevosellekaan tullut enää yllätyksenä edessä häämöttävä estetehtävä. Kun Miina oli saanut laukan hyväksi, niin innaria sai lähestyä ja hieman ennen ensimmäistä puomia muutaman puolipidätteen jälkeen homma sujuikin jo parivaljakolta mainiosti. Pystyn hallittu nostaminenkaan ei tuottanut ongelmia.

Estehevoselle tärkein ominaisuus on hyvä laukka. Ravisukuisella hevosella laukka harvemmin on se vahvin askellaji, joten sen kanssa on usein haasteita, kun hevosta koulutetaan ratsuksi. Kolalla oli kuitenkin melko hyvä laukka ja se kykeni laukkaamaan myös kootumpaa ja lyhyempää laukkaa, mikä ei kaikille ole aivan itsestäänselvyys. Ennen sarjan hyppäämistä poistin innarista takana olevan maapuomin ja nostin pystyä hieman, jotta este näyttäytyisi Kolalle esteenä, eikä kavalettina. Etupuomin jätin hahmottamaan ponnistusaluetta. Ratsukko hyppäsi tämän pystyn muutamaan kertaan hieman hakien rytmiä esteelle. Ennen estettä sai tehdä voltin jos toisenkin, jos laukka ei ihan kertalaakista rullannut niin kuin oli toivottavaa.

Siirtyessämme yhden askeleen pysty-pysty-okseri sarjalle siirsin apupuomin hahmottamaan jälleen ponnistuspaikkaa ensimmäisen esteen eteen. Lisäksi neuvoin ottamaan mahdollisimman pitkän tien tehtävälle, jotta hevosen ehtii kunnolla suoristamaan. Se ei haitannut, jos Kola lähtisi imemään esteelle, sillä korkeudet olivat vielä niin matalia, ettei esteiden ylityksessä ollut ongelmaa. Ensimmäisellä kerralla ratsukko hieman haparoi ennen estettä olevassa kaarteessa, joten kaarteeseen tehtiin seuraavalla kerralla voltti, jolla haettiin laukkaa jälleen pyöreämmäksi ja rennommaksi, sekä ennen kaikkea suoraksi. Kulma ratsastettiin millin tarkasti ja vasta sitten sai lähestyä estettä. Esteiden ylittämisessä ei ollutkaan ratsukolla minkäänlaista ongelmaa. Loppuun nostettiin vielä hieman okseria ja ruuna alkoi hiljalleen tajuta homman ideaa.

Jannica ja Puh

Puh osoitti jo heti valmennuksen alussa olevansa jo elämää nähnyt herrasmies, joka ei jaksanut välittää muista valmennuksen hevosista. Alkulämmittelyn aikana edes ohi juoksevat tammat eivät saaneet Puhin keskittymistä herpaantumaan, kun se Jannican kanssa suoritti avotaivutuksia ja voltteja. Poni vaikutti olevan jo alusta hyvin avuilla ja iästään huolimatta vetreä. Iäkkään ponin sai kuitenkin lämmitellä entistäkin huolellisemmin.

Valmennus aloitettiin tulemalla puomi-pysty-puomi innaria laukassa, johon Puh tuli aluksi hieman alitemmossa ja kolautteli jalkojaan puomeihin. Jannica sai ratsastaa ponia rohkeasti eteen, jotta tehtävä sujuisi jouhevasti. Puhilla kesti kuitenkin alussa hetki saada moottori käyntiin ja pomput paranivat jokaisella kerralla. Pystyäkin päästiin hieman nostamaan, jotta saatiin vähän lisää pomppua. Innarin jälkeen tosin ratsastajalta meinasi unohtua ratsastaminen ja ennen innaria ollut pyöreä ja tahdikas laukka tuppasi lösähtää heti tehtävän loputtua.

Sitten siirryttiin pysty-pysty-okseri sarjalle, joka tultiin yhdellä laukalla. Sarjan toinen väli oli hieman pidempi, kuin ensimmäinen, mikä aiheutti hieman lyhyempi laukkaiselle Puhille vaikeuksia alkuun, mutta jo toisella hyppykerralla, ei väli enää ollut ongelmana. Nostimme loppuun vielä hieman korkeutta, mikä helpotti välien laukkaamista edelleen, kun hyppyyn tuli ponnistaa aiemmin.

Puhilla tuntui olevan oikein mukavaa valmennuksessa. Poni paransi jatkuvasti loppua kohden, muttei ollut alussakaan missään nimessä huono. Reipas ja meneväinen vielä, vaikka ikä voisikin jo hidastaa vauhtia. Toivottavasti Puhilla on vielä monta vauhdikasta vuotta jäljellä!

Miro ja Visse

Visse oli melko rauhaton ennen lämmittelyä ja Mirolla olikin täysi työ varustaa sitä. Ori stressasi vierasta paikkaa ja vieraita hevosia. Lämmittelyssä oli ori aika jännittynyt ja Mirolla olikin täysi työ saada se tottelemaan apujaan. Visse oli kuin tikittävä aikapommi, joka voisi hetkenä minä hyvänsä tehdä mitä hyvänsä. Neuvoin Miroa ratsastamaan verryttelyä ihan normaalisti ja pyytämään Visseltä vaikka avoja. Kun se sai jotain mihin keskittyä, alkoi se unohtaa ympärillä olevan vieraat asiat ja hiljalleen tekemisestä löytyi rentous. Vissen kanssa Miro saikin tehdä tavallista kauemmin töitä, ennen kuin päästin parivaljakon hyppäämään.

Aloittelimme valmennusta tulemalla puomi-pysty-puomi innaria laukassa. Vaikka Visse oli hankala ratsastaa lämmittelyssä, alkoi ori syttyä, kun pääsi vähän hyppäämään. Innarilla huomasi kuitenkin vielä nuoren orin kokemattomuuden, mutta yritystä oli taas senkin edestä. Miro sai olla tarkkana, että ratsasti Vissen hyvin ensimmäiselle puomille rytmissä, jotta innarin suorittaminen onnistuisi Visseltä helpommin. Nuoren ja kokemattoman hevosen kanssa en hyppyyttänyt innaria kovin korkeana.

Varsinaisena tehtävänä oli tulla pysty-pysty-okseri sarjaa, jonka välit oli mitattu yhdelle laukalle. Mirolle sanoin jo etukäteen, että toinen väleistä oli aavistuksen pidempi, joten jos ensimmäinen väli oli sopiva, tulisi Visseä pyytää reilusti eteen, jotta toinenkin väli onnistuisi. Vauhtia sai tosiaankin olla, jottei toinen väli kävisi liian lyhyeksi. Vaikka tehtävä lopulta hieman yllättikin Vissen, ei se kuitenkaan ollut sille turhan hankala. Miron opastamana se kuitenkin selviytyi hienosti myös toisesta välistä. Nostimme vielä hieman korkeuksia, kun tehtävä oli saatu orille tutuksi.

Perho - Ichabod Halifax

Ohjelmassa voisi olla jumppasarjoja sekä yksittäisesteitä

Mirkku - Illinois Black Pearl (osoite:mirkku.arkku.net/iitu)

Toivoisimme harjoittelua sarjaesteiden parissa.

Miina - Total Score (nuppura.altervista.org/kola.html)

Harjoittelisimme mielellämme jumppasarjoja ja hioisimme esteelle lähestymistä. Kolan kanssa pruukaa nuo lähestymiset olemaan epätasapainoisia, varsinkin, jos ruuna innostuu. Tulemme valmennukseen hakemaan tasapainoa ja rauhaa sekä jumppaamaan hyppylihaksia vetreiksi Joskus tarvitsee sen ulkopuolisen sanomaan, miten omasta mielestä hyvin sekavaa ja kiikun kaakun -suoritusta voi parantaa

Vau, kiitos! Olet hyvä kirjoittaja!